Minua on aina kiinnostanut se, mistä tulemme ja keitä olemme. Miksi meillä on suuria unelmia? Miksi etsimme elämässä syvempää merkitystä kuin pelkkä hengissä säilyminen ja lisääntyminen? Ja miksi meissä näyttää olevan niin paljon mahdollisuuksia sekä hyvään että pahaan?
Muistan, kuinka lukiossa yksi opettajistani sanoi, että intohimoni urheilua ja lukuaineita kohtaan oli poikkeuksellinen. Tiesin hänen olevan oikeassa, mutta en vielä täysin ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Jo tuolloin huomasin eläväni kahden maailman välissä: esimerkiksi kirkossa toimiessani sisimpäni kaipasi välillä fyysisyyttä ja urheilullista...
Tekoälyn ylivoima - ihmisen alivoima?
Joskus kuulee puhuttavan Raamatusta ja sen teksteistä vähättelevään tai halveksivaan sävyyn satukirjana. Tässä ei oikeastaan ole mitään uutta. Jo esimerkiksi ensimmäisellä vuosisadalla platonilainen filosofi Kelsos kutsui paratiisikertomuksessa mainittua puhuvaa käärmettä kauniisti sanottuna "vanhojen naisten höpinäksi".
Olemme tällä vuosikymmenellä eläneet epävarmoja aikoja: korona, sodat jne. Juuri isojen vastoinkäymisten vuoksi tarvitsemme entistä enemmän inspiroivia tarinoita. Millainen sitten olisi inspiroiva tarina?
Ihmiselämää hyvin tunteva ymmärtää sen, kuinka haavoittuvaa se on. Hyvin voivassa ja turvatussa elämässä helposti oma haavoittuvuus ja kuolevaisuus unohtuu. Syntyy illuusio omasta tuhoutumattomuudesta.
Yksi suurimmista juhlista on ovella. Joulu ei jätä ainakaan kaikkia kylmäksi.