Jeesus oli kapitalisti

Jeesuksen monet eri kasvot
Jeesukselle on eri aikoina annettu jos jonkinlaisia määreitä. On hippi-Jeesus, radikaali-Jeesus, kommunisti-Jeesus ja tietysti Jeesus köyhien ystävänä. Viimeiselle luonnehdinnalle onkin helppo löytää perusteita. Tärkeimmät säilyneet lähteemme Jeesuksen elämästä eli muutamia vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen kirjoitetut evankeliumit kuvaavat hänet miehenä, joka näki arvon myös yhteiskunnan marginaaliin joutuneissa ihmisissä. Jeesusta jopa paheksuttiin siitä, että hän aterioi publikaanien ja muiden syntisinä pidettyjen kanssa.
Jeesus käänsi yhteiskunnan arvojärjestystä monessa suhteessa toiseen asentoon. Nöyrät korotettaisiin, nälkäiset saisivat syödäkseen ja viimeiset tulisivat ensimmäisiksi. Näistä lähtökohdista ei ole ihme, että Jeesus on usein nähty läheisenä vasemmistolaiselle politiikalle, jossa huolta kannetaan juuri köyhistä ja muuten yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneista.
Jos kuitenkin Jeesuksen opetuksia kuuntelee tarkkaan, niistä piirtyy monipuolisempi kuva. Evankeliumeista löytyy nimittäin myös kohtia, joita lukiessa Jeesusta voisi hyvin perustein väittää kapitalistiksi.
Sille, jolla jo on, annetaan lisää
Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka lähtee ulkomaille saadakseen kuninkuuden. Ennen lähtöään hän antaa kymmenelle palvelijalleen kullekin saman summan rahaa ja kehottaa heitä käyttämään sen parhaansa mukaan. Kun mies palaa kuninkaana, hän haluaa tietää, miten palvelijat ovat hänen rahojaan hoitaneet. Ensimmäisen palvelijan saama raha on tuottanut kymmenen lisää. Palkinnoksi kuningas antaa hänelle hallittavaksi kymmenen kaupunkia (Luuk. 19:11–27).
Mielenkiintoisin on kuitenkin palvelija, joka on käärinyt saamansa rahan liinaan. Hän palauttaa kuninkaalle koko hänelle uskotun summan ja saa silti moitteet. Olisihan hän voinut viedä rahan edes pankkiin kasvamaan korkoa! Kuningas käskee ottaa rahan häneltä pois ja antaa sen sille palvelijalle, jonka hoidossa rahaa on jo eniten. Paikallaolijat ihmettelevät ratkaisua ääneen. Silloin kuningas sanoo kuuluisat sanansa: "Minä sanon teille: Sille, jolla jo on, annetaan lisää. Mutta siltä, jolla ei ole, otetaan loputkin." (Luuk. 19:26, UT2020).
Samansuuntainen vertaus löytyy Matteuksen evankeliumista, jossa UT2020-käännöksen mukaan puhutaan hauskasti hopeatalenttien sijasta miljoonista. Matteuksella lähtötilanne on tosin hieman erilainen. Yksi palvelijoista saa viisi miljoonaa, toinen kaksi ja kolmas yhden. Viisi miljoonaa saanut ansaitsee toiset viisi ja kaksi miljoonaa saanut toiset kaksi. Kumpikin saa isännältä saman kiitoksen. Tässäkin vertauksessa moitteet saa palvelija, joka palauttaa saamansa summan sellaisenaan. Hän oli kaivanut miljoonansa maahan (Matt. 25:14–30).
Kun raha seuraa rahaa
Tärkeää näissä vertauksissa on toki huomioida, mitä Jeesus niiden avulla pyrkii havainnollistamaan. Otetaan esimerkiksi Markuksen evankeliumin kylväjävertaus. Kylväjän siemenistä osa päätyy tien laitaan, osa kallioiseen maahan ja osa ohdakkeiden sekaan. Hyvään maahan osunut siemen sen sijaan tuottaa sadon, joka voi olla jopa satakertainen.
Kun Jeesus selittää vertausta opetuslapsilleen, käy ilmi, että erilaiset maaperät kuvaavat erilaisia tapoja ottaa sana vastaan. Maanviljelyllä on silti vertauksessa olennainen tehtävä. Kuulija ymmärtää hyvän maan ja kivikon eron siitä, mitä kylvölle lopulta tapahtuu (Mark. 4:3–20).
Samalla tavalla Luukkaan kertomuksessa on merkitystä sillä, mitä palvelijat tekevät kuninkaan heille uskomilla rahoilla. Jeesus kertoo vertauksen ihmisille, jotka odottavat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta. Mitä heidän tulisi tehdä sillä välin? Yksi palvelijoista ilmeisesti pitää viisaimpana odottaa ja huolehtia siitä, ettei ainakaan menetä mitään. Juuri hänen ratkaisunsa kuningas kuitenkin kyseenalaistaa.
Siltikin minusta on kiinnostavaa, kuinka hyvin Jeesuksen kuulijoiden oletetaan ymmärtävän talouden toimintaa. Pääomalla voi hankkia lisää pääomaa, ja sellaiselle ihmiselle, joka on osannut hoitaa toisen omaisuutta hyvin, uskalletaan uskoa sitä enemmänkin. Toisin sanoen raha seuraa rahaa. Tästä ajatuksesta tuskin olisi vaikea päästä yhteisymmärrykseen nykyajan kapitalistin kanssa. Kiinnostavampaa onkin se, että Jeesus katsoi juuri tällaisen esimerkin sopivan opetukseensa Jumalan valtakunnasta.
Viisas taloudenhoito saa evankeliumeissa tosin muunkinlaisia sisältöjä. Toisessa Luukkaan vertauksessa isäntä uskoo koko omaisuutensa palvelijalle, joka on huolehtinut siitä, että talon väki saa ajallaan ruokansa. Tällä kertaa palvelijan kyvykkyydestä kertoo se, miten hänen vastuulleen uskotut ihmiset tulevat toimeen (Luuk. 12:42–48).
Kenen näköinen Jeesus?
Kaikesta tästä huolimatta evankeliumeita on vaikea lukea minään rikkauksien hamuamisen ylistyksenä. Samassa Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo myös rikkaasta miehestä, jonka pellot tuottavat poikkeuksellisen hyvän sadon. Mies päättää purkaa vanhat aittansa ja rakentaa tilalle suuremmat. Taloudellisessa mielessä suunnitelma vaikuttaa varsin järkevältä. Virhearvion mies tekee siinä vaiheessa, kun hän päättelee viljansa määrästä, että hänellä on vielä vuosikausia aikaa nauttia siitä. Jo samana yönä hän kuolee (Luuk. 12:16–21). Ehkäpä tämän kertomuksen yksi tärkeä pointti on se, että älä turhaan tuudittaudu siihen varmuuteen, että elämä alkaa vasta joskus tulevaisuudessa – ihmiselämässä on nimittäin olemassa myös hyvin hauras ja kuolevainen puolensa.
Oliko Jeesus siis sitten oikeasti kapitalisti? Suhtaudun väitteeseen suunnilleen samalla varauksella kuin siihen, että hän olisi ollut kommunisti tai hippi. Kaikissa näissä luonnehdinnoissa on kyse myös siitä, mikä Jeesuksessa puhuttelee oman aikamme ihmistä. Jos hänen tavassaan kohdata syrjittyjä näkee jotakin arvokasta, sille löytää evankeliumeista vahvat perusteet. Hieman hankalammaksi asia muuttuu siinä vaiheessa, kun vastaan tulee saman Jeesuksen kertoma vertaus, jossa rahat annetaan sille, jolla niitä on jo eniten.
Evankeliumit tarjoavatkin meille rajallisen näkökulman historialliseen Jeesukseen. Siksi olisin erittäin varovainen silloin, jos evankeliumeista vastaan tuleva Jeesus asetetaan ajamaan jotain tiettyä poliittista tai ideologista kantaa – olipa kyse sitten esimerkiksi oikeistolaisuudesta, vasemmistolaisuudesta, kapitalismista, kommunismista jne.
Nähdäkseni evankeliumeiden ja myös monien muiden Raamatun tekstien lopullinen tähtäyspiste on toisaalla. Ne pyrkivät antamaan lohdun, toivon ja hyvän elämän suunnan niille, jotka kamppailevat elämään kuuluvan kärsimyksen ja merkityksellisyyden kanssa. Samalla niistä kuultaa läpi myös ymmärrys monista elämän realiteeteista: onnistuminen, vaurastuminen ja menestys ruokkii usein myös lisää onnistumista, vaurastumista ja menestystä.