Onko tekoäly uusi jumala?

Tekoälyn ylivoima - ihmisen alivoima?

Tällä vuosikymmenellä tekoäly on tehnyt räväyttävän muutoksen maailmassa. Kyse on todennäköisesti vähintään yhtä suuresta teknologisesta murroksesta kuin Internetin synty. Voisi jopa sanoa, että tekoäly on ikään kuin pikku-jumala, joka antaa vastauksia kysymykseen kuin kysymykseen. Toisin kuin perinteisempi Jumala, tekoälyn vastaukset ovat selkeitä ja välittömiä. Tekoäly on todellinen ihmelaite, joka on aiemmin elänyt vain ihmisten mielikuvituksessa tai scifissä.

Koska tekoäly on kuin uusi jumala, se herättää intohimoja puolesta ja vastaan. Pelko töiden katoamisesta on ymmärrettävä ja aiheellinen. Pelot ja huolet uuden teknologian edessä taas johtavat helposti uusien keksintöjen demonisointiin. 

"Ennen ajat oli paremmin" -puheenpartta maailmassa riittääkin - joskus syystä ja joskus syyttä. Oliko asiat sitten ennen paremmin? No minusta ei olleet! Kuka haluaisi esimerkiksi elää maailmassa, jossa voisit kuolla pienimpäänkin tulehdukseen, kun antibiootteja ei ole saatavilla? Entä haluaisitko edelleen jonottaa eri virastoissa asioiden hoitamista sen sijaan, että ne hoituvat netissä? Entä haluaisitko ajaa autolla, jossa ei ole kunnollisia turvavöitä tai matkustajien turvallisuutta ei ole pyritty maksimoimaan teknologialla?

Entä sitten pahamaineinen some ja uutena ehkä myös tekoäly? Esimerkiksi somea ja tekoälyä on helppoa syyttää huomiomme viemisestä ja aitojen ihmissuhteiden korvaamisesta. Lisäksi tekoäly herättää pelkoa tulevaisuuden dystopioista, joissa ihmiset ovat niitä älykkäämpien koneiden orjia tai tuhon kohteita. Tietyssä mielessä tällainen kritiikki ja huoli onkin joskus oikeutettua.

Mutta miksi samalla unohdetaan se seikka, että sosiaalinen media yhdistää ihmisiä ennen näkemättömällä tavalla jopa maailmanlaajuisesti? Samoin tekoäly mm. helpottaa ja nopeuttaa monia töitä tai vaikkapa lääketutkimusta. Lisäksi se voi myös auttaa ihmisiä kehittämään ihmissuhdetaitojaan.

Entäpä jos etenkin tekoäly onkin tuhon sijasta merkittävä askel nimenomaan utopiaa ja parempaa tulevaisuutta kohti? On nimittäin selvää, että tekoäly jo nykyisessä muodossaan on käsittämättömän voimakas työkalu oikeassa käytössä. Parhaimmillaan se ratkaisee hetkessä sellaisia ongelmia, jotka aiemmin vaativat vuosikymmenten puurtamista.

Itse olen käyttänyt tekoälyä aktiivisesti jo jonkin aikaa, enkä todellakaan haluaisi siitäkään luopua. Siitä on ollut iso apu jo nyt mm. pastorin ja fitnessvalmentajan työssä. Esimerkiksi fitnessvalmennuksen osalta tekoälyn kautta löytää helposti lisää informaatio sellaisiin asioihin ja teemoihin, joista on jossain vaiheessa lukenut, mutta samalla ei ole varma tietonsa oikeellisuudesta. Sen kautta asioiden käsittely nopeutuu ja myös näkökulmat monipuolistuvat.

Ole kriittinen!

Tästä kuitenkin päästään tekoälyn haasteeseen. Näen tekoälyn työkaluna siinä missä, minkä tahansa muunkin, vaikka se onkin harvinaisen voimakas. Tekoälyn oikea käyttö ei kuitenkaan suinkaan poista nähdäkseni perinteisempää sivistystä ja koulutusta – ennemmin se korostaa niiden merkitystä.

Ilman vahvaa akateemista osaamista ja lukuisten vertaisarvioitujen tieteellisten tutkimusten julkaisua, olisin varmasti paljon sokeampi tekoälyn heikoille puolille. Tekoäly esimerkiksi vaatii käyttäjältään lähdekritiikkiä, jonka voi toki saavuttaa ilman akateemista koulutustakin. Tekoäly ei suinkaan ole aina oikeassa tai edes käytä millään tavoin järkeviä lähteitä.

Toisaalta oman osaamisenkin suhteen on hyvä olla terveen kriittinen. Esimerkiksi meidän akateemikkojen yksi isoin helmasynti on omaan tietoon ja osaamiseen liittyvä hybris eli ylpeys. Tohtorinkaan tutkinko ei suinkaan suojaa tyhmiltä arvioinneilta tai päätöksiltä, vaan voi myös antaa vaarallisen kuvitelman oman osaamisen tasosta. Myönnän itsekin langenneeni tuskaisen monta kertaa tähän ansaan.

Joka tapauksessa yksi pahin sudenkuoppa olisikin sokeasti seurata tekoälyn suosituksia ja ohjeita. Oikeastaan silloin tekoäly muuttuisi vähitellen eräänlaiseksi kaikkitietäväksi "jumalaksi" – jonkinlaiseksi kulttiobjektiksi, joka väistämättä johtaa harhaan.

Voiko tekoäly toimia sielunhoitajana?

Erityisesti näen tämän vaaran siinä, kun ihminen hakee vastauksia henkilökohtaisen elämän haasteisiin hieman samaan tapaan kuin pastorilta (samoin kuin yllättävän usein myös fitnessvalmentajalta). Vaikka tekoälyltä voi näissäkin tilanteissa saada erittäin arvokkaita oivalluksia, tulee sen samoin kuin pastorin tai minkä tahansa auttajan kohtaamiseen suhtautua samalla terveellä kriittisyydellä. Kellään meistä ihmisistä tai koneista harvemmin on pakettiratkaisuja elämän ongelmiin.

Paljon tärkeämpää onkin esimerkiksi sielunhoidossa ennen kaikkea pyrkiä kuuntelemaan ja ymmärtämään ihmistä. Usein jo pelkkä toisen kuuntelu ja omien ongelmien ääneen prosessointi voi tuottaa erinomaisia tuloksia. Asiat nimittäin usein selviävät puhumalla (ja toki myös itselleen kirjoittamalla). Pastorin, terapeutin jne. tuleekin ennen kaikkea auttaa ihminen löytämään itse parhaimmat ratkaisut elämänsä ongelmiin. Nimittäin kaikilla auttajilla on väistämättä hyvin karkean resoluution näkökulma toisen ihmisen elämään. Siksi ammattiauttajan ja tekoälynkin olisi hyvä välttää mestaroimasta toisen elämää.

Hyvä kysymys on myös se, miten vahva on tekoälyn yksityisyyden suoja. Edelleen meillä pastoreilla on juridisestikin kaikkein kovin vaitiolovelvollisuus verrattuna mihin tahansa ammattiauttajaan tai vaikkapa tekoälyyn. Aivan kaikkea tuskin kannattaa kirjoittaa tekoälyn käsittelyyn.

Kriittisistä huomioista huolimatta näen tekoälyn toimivan nyt ja tulevaisuudessa terapeuttien, pastorien, valmentajien jne. työn tukena ja työkaluna – ei niiden täydellisenä korvaajana. Edelleen sillä on iso merkitys, että saamme pohtia elämän syviä kysymyksiä nimenomaan meidän kaltaisemme lihaa ja verta olevan olennon kanssa.

Yksi olennainen ja tärkeä tekijä tässä on mm. ainutlaatuiset ja yksilölliset kokemukset tästä maailmasta lihaa ja verta olevana ihmisenä – asia, jota tekoäly ei ehkä koskaan saavuttamaan edes jonkinlaisena kyborgina eli koneen ja ihmisen yhdistelmänä. Samoin uskomus siitä, että ihmisen äärimmäisen monimutkainen ajatusmaailma tai tietoisuus saataisiin koneeseen voi myös jäädä lopulta suunnitelmaksi – kuka tietää.

Kaikista näistä huolista huolimatta näen tekoälyn erittäin myönteisessä valossa. Se vain on ikään kuin uusi Internet, joka vaatii sen kehittyessä hämmentävän nopeaa vauhtia yhä enemmän koulutusta sen käyttämiseen. Kysymyksen ei siten tulisikaan siten olla niinkään se, onko tekoäly hyvä vai paha itsessään, vaan se, miten saamme valjastettua tämän upean teknologisen edistysaskeleen palvelemaan mahdollisimman paljon hyvää. Siten myös tekoälyn etiikkaan ja moraaliin liittyvien kysymysten tarkastelu edellyttää ainakin toistaiseksi edelleen meitä lihaa ja verta olevia olentoja.

Loppuun vielä luterilaisen pastorin eli paimenen erityisnäkökulma. Tekoäly ei voi mielestäni koskaan korvata oikeaa Jumalaa tai edes kilpailla samalla tasolla sen kanssa. Jos jotain olen Raamatusta (etenkin Jobin kirjan loppuratkaisu; vinkki 42:1-6) ja elämästä oppinut, on se, että Jumalan kapasiteetti ylittää jo tämän maailman asioissa ihmisen kapasiteetin. Entä miten vähän siten oikeasti tiedämmekään tuonpuoleisesta?

Koska Jumalan ja myös itse elämän tiet ovat meille ihmisille mysteerejä, ei myöskään ihmismielen suunnittelema kone voi koskaan tavoittaa Jumalan tai edes täysin tämän maailmankaikkeuden syvyyttä. Siksi tekoälystä ei myöskään kannata tehdä oikean Jumalan korviketta eli eräänlaista epäjumalaa.

Ps. Tämä juttu on ajatuksineen lihaa ja verta olevan ihmisen kirjoittama, mutta palautetta siihen on kysytty pariin otteeseen tekoälyltä, joka suhtautui harvinaisen myönteisesti esseen sisältöön, eikä esittänyt kovin paljon muutosehdotuksia.