Muistan, kuinka lukiossa yksi opettajistani sanoi, että intohimoni urheilua ja lukuaineita kohtaan oli poikkeuksellinen. Tiesin hänen olevan oikeassa, mutta en vielä täysin ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Jo tuolloin huomasin eläväni kahden maailman välissä: esimerkiksi kirkossa toimiessani sisimpäni kaipasi välillä fyysisyyttä ja urheilullista...
Tekoälyn ylivoima - ihmisen alivoima?
Joskus kuulee puhuttavan Raamatusta ja sen teksteistä vähättelevään tai halveksivaan sävyyn satukirjana. Tässä ei oikeastaan ole mitään uutta. Jo esimerkiksi ensimmäisellä vuosisadalla platonilainen filosofi Kelsos kutsui paratiisikertomuksessa mainittua puhuvaa käärmettä kauniisti sanottuna "vanhojen naisten höpinäksi".
Olemme tällä vuosikymmenellä eläneet epävarmoja aikoja: korona, sodat jne. Juuri isojen vastoinkäymisten vuoksi tarvitsemme entistä enemmän inspiroivia tarinoita. Millainen sitten olisi inspiroiva tarina?
Ihmiselämää hyvin tunteva ymmärtää sen, kuinka haavoittuvaa se on. Hyvin voivassa ja turvatussa elämässä helposti oma haavoittuvuus ja kuolevaisuus unohtuu. Syntyy illuusio omasta tuhoutumattomuudesta.
Yksi suurimmista juhlista on ovella. Joulu ei jätä ainakaan kaikkia kylmäksi.
Sinulle lienee ehkä tuttuja sellaiset sadut kuin Pekka ja susi tai Kilpikonna ja skorpioni. Ovatko nämä tarinat mielestäsi totta vai tarua? Ehkä parempi kysymys olisi se, ovatko ne totta vai jotain epätotta? Uskallan nimittäin väittää, että Sadut – samoin kuin ehkä tarutkin – voivat joskus olla mitä suurimmassa määrin totta.